Pieni lahja voi muuttaa koko elämän

Pekka Reinikainen
Viisilapsisen perheen emäntä, rouva Tsermaa (vas.) sai Mongolian Punaiselta Ristiltä tällä kerralla kassillisen suomalaisten lahjoittamia lasten vaatteita.
Kuvaaja: Pekka Reinikainen

SPR:n Konttiin keväällä lahjoitettu talvitakki saattaa seuraavan talven kynnyksellä hyvinkin matkata Siperian rautatietä pitkin Mongoliaan. Jossakin Mongolian loputtomien ruohoarojen keskellä on lapsi, joka tuon takin ansiosta pääsee kouluun. Hänen elämänsä ja koko tulevaisuutensa muuttuu pienen lahjoituksen ansiosta ehkäpä aivan ratkaisevalla tavalla.

Mongoliassa on toistuvien, ilmastonmuutokseen liittyvien talvikatastrofien ansiosta monta sellaista jurttaa, jossa kaikille lapsille ei riitä kenkiä tai lämpimiä vaatteita, eivätkä he siksi voi kaikki käydä koulua.

Rouva Tsermaa on 47-vuotias paimentolaisperheen emäntä. Perhe asuu kumpuilevan ruohikkoaron keskellä Tövin provinssissa. Vuoden 2010 talvikatastrofissa (Mongolit kutsuvat katastrofia nimellä dzud) lähes kaikki perheen eläimet kuolivat kylmään ja nälkään.

Istun rouva Tsermaan jurtassa toukokuussa vajaat kaksi vuotta sitten. Talvi vei perheeltä kaiken, mukaan lukien toivon tulevasta. Karjasta on jäljellä kuusi vuohta ja neljä lammasta, mikä on mitättömän vähän. Perhe tarvitsee ainakin yhden eläimen saadakseen maitoa. Yksi tai kaksi kuukaudessa päätyy ruoaksi. Elämän mitta tässä teltassa on siis enimmillään muutaman kuukauden mittainen. Sen jälkeen jäljellä ei ole mitään.

Koko Mongolian alueella talvi vei 8,5 miljoonan eläimen hengen.

Rouva Tsermaa on hiljainen, kuten mongolinaiset yleensäkin vieraiden läsnä ollessa. Kaksi viidestä rouvan lapsesta on yliopistossa, kolme asuu piirikunnan keskukseen pystytetyssä paimentolaismajassa eli jurtassa kyetäkseen käymään koulua.

Mongoliassa sosiaalinen turvaverkko tarkoittaa sitä, minkä ympärilläsi näet. Paimentolaisperheiden jurttien väli voi arolla olla 50 – 150 kilometriä.

Täydentävät kysymykset juuttuvat kuivuvaan kurkkuun kun alkaa hahmottaa, mitä talven tuhot todellisuudessa perheen kohdalla tarkoittavat.

Rouva Tsermaa ei näe täydellisen pimeän aukon lisäksi edessään absoluuttisesti enää mitään. Kaikki elämän eväät ovat kadonneet. Vanhempien lasten yliopisto-opinnot uhkaavat loppua, koululaisille ei riitä ruokaa, ja koko elämäntapa aroilla on lopussa.

Perheellä on edessään muutto jonkin asutuskeskuksen laidalle. Maan pääkaupungin Ulaanbaatarin laidoille nousseissa jurttaslummeissa asuu jo ennestään kymmeniä tuhansia kaikkensa menettäneitä.

Mongolian Punaisen Ristin vapaaehtoiset, herra Davaadorj ja rouva Munkhuu ojentavat tällä kertaa rouva Tsermaalle muovikassillisen lasten vaatteita. Suomalaiset ovat lahjoittaneet vaatteet SPR:n Kontteihin, ne on lajiteltu ja pakattu SPR:n logistiikkakeskuksessa Kalkussa, ja Mongoliaan ne on kuljetettu rautateitse. Vaatteet tulevat kovaan tarpeeseen, sillä perheen resurssit eivät enää tahdo riittää edes ruokaan.

Suomen Punainen Risti on yhdessä Mongolian Punaisen Ristin kanssa toteuttanut vajaan kymmenen vuoden ajan projekteja, jotka avustavat sekä heikoimmassa asemassa olevia karjanhoitoa vielä jatkavia perheitä, että perheitä, jotka kaiken menetettyään joutuvat muuttamaan asutuskeskusten jurttaslummeihin. Ulkoasiainministeriö ja Euroopan Unionin humanitaarisen avun toimisto ECHO ovat eri vaiheissa tukeneet Punaisen Ristin työtä. 

SPR:llä on Mongolian Punaisen Ristin kanssa sopimus vuosittaisista vaatelähetyksistä. Suomalaiset talvivaatteet ovat aivan erityisen haluttuja, koska ne ovat hyväkuntoisia ja aidosti tarkoitettu kylmiin olosuhteisiin. Mongolian Punaisen Ristin piirijärjestöt jakavat vaatteet osastojen ja kunnallisviranomaisten kartoittaman avuntarpeen mukaisesti, ja Mongolian Punaisen Ristin vapaaehtoiset vievät vaateavustukset henkilökohtaisesti suoraan avuntarvitsijoille.

Pekka Reinikainen, viestintädelegaatti
Suomen Punainen Risti

Avun kohdemaat: Mongolia